Unified-joukkueurheilu

Special Olympics on yhdysvaltalainen urheiluorganisaatio, joka on tarkoitettu kehitysvammaisille lapsille ja nuorille. Se tarjoaa ympärivuotisia harjoittelumahdollisuuksia jopa 32 lajissa sekä kisoja miljoonille henkilöille päivittäin. Tämän takaavat unified sports -partnerit, joita on lähes 170 maassa.

Special Olympics -kisoihin kuuluu paikallis-, alue-, sekä valtakunnallisia kisoja partnerimaissa, mutta kaiken kruunaa Special Olympics World Games. Ne järjestetään joka toinen vuosi, vuorotellen talvi- ja kesäkisojen välillä.

Special Olympicsin historiaa

Tämä nykyään maailmanlaajuinen tapahtuma alkoi hyvin pienestä. Eunice Kennedy Shriver perusti vuonna 1962 kesäleirin kehitysvammaisille lapsille. Hänellä oli tähän myös henkilökohtaisia syitä, sillä hänen sisarensa Rosemary, joka oli myös presidentti John F. Kennedyn sisko, oli kehitysvammainen.

Ensimmäiset yksipäiväiset Special Olympics -kisat järjestettiin vuonna 1968. Ei mennyt kuin kolme vuotta, niin Yhdysvaltain olympiakomitea antoi järjestölle luvan käyttää nimeä ”Olympics” eli olympialaiset. Special Olympics -kisoissa kisataan tosissaan. Vaikkei voittaisikaan, on tärkeintä, että on yrittänyt parhaansa – aivan kuin vammattomienkin olympiakisoissa. Special Olympics -ohjelma auttaa kehitysvammaisia lapsia ja nuoria fyysisen kunnon ja terveyden lisäksi elämänhallinnassa. Se opettaa asettamaan tavoitteita ja saavuttamaan tai ylittämään ne. Special Olympics on muuttanut monen kehitysvammaisen lapsen ja nuoren elämää merkittävästi, ja se muutos on ollut lähtöisin sisältäpäin.

Mitä on unified sports?

Special Olympics -liike on luonut myös unified sports -liikkeen, joka tänä päivänä on levinnyt laajalti Yhdysvaltain ulkopuolelle sekä myös Suomeen. Varovaisen arvion mukaan noin 1,2 miljoonaa ihmistä ympäri maailman osallistuu unified-joukkueurheiluun.

Unified sports -idean tavoitteena on edistää kehitysvammaisen henkilön osallistumista ja yhteiskunnan täysivaltaista jäsenyyttä urheilun ja kilpailemisen kautta. Erityiseksi unified-joukkueurheilun tekee se, että samassa joukkueessa on sekä kehitysvammaisia että vammattomia pelaajia. Periaate on hyvin yksinkertainen: Yhdessä harjoitteleminen ja pelaaminen muodostavat nopean polun suvaitsevaisuuteen ja ystävyyteen.

Unified-joukkueurheilussa muodostetaan ryhmiä suurin piirtein saman ikäisistä ja saman tasoisista pelaajista, joten pelaaminen on haasteellisempaa ja hauskempaa kaikille. Vammattomia pelaajia nimitetään partneripelaajiksi. Heidän tehtävänään on pelata omaa peliään ja myös tukea vammaisia pelaajia.

Esimerkiksi tavallisessa jalkapallossa jokainen tietää, mitä pitää kullakin hetkellä tehdä, mutta unified-futiksessa partneripelaajat auttavat ja ohjaavat kehitysvammaisia pelaajia. Tärkeintä on huomioida heidät ja tuoda heitä esiin – eikä sooloilla kentällä liikaa. Partneripelaajien tehtävä on kuitenkin myös pitää yllä ja lisätä pelin tempoa ja tasoa kaappaamatta peliä täysin itselleen. Partneripelaajat kokevat unified-lajit todella palkitseviksi, sillä kun yksi pelaajista onnistuu kentällä, onnistuu koko joukkue.Vammaisen henkilö arkipäivä on täynnä haasteita. Elämään mahtuu paljon ehdottoman välttämättömiä asioita, ja yksi niistä on kuntoutuksen merkitys vammaisille henkilöille. Fyysinen urheilu auttaa myös henkisen puolen kanssa, mutta usein esimerkiksi kouluissa kehitysvammaisten on vaikea osallistua samoille liikuntatunneille. Tässä tulee apuun unified-joukkueurheilu, joka haastaa sekä vammaiset että vammattomat henkilöt aivan uudella tavalla.

Tasoluokittelu

Special Olympics -kisoissa pelataan mitaleista. Jotta peli olisi reilua, on käytössä tasoluokittelu. Tasoluokittelut muistuttavat alkukilpailuja, ja niiden tehtävänä on saada joukkue yhteen saman tasoisen joukkueen kanssa jakamalla saman tasoiset divisiooniin. Käytössä on honest effort rule eli täyden yrittämisen sääntö, joka takaa sen, ettei joukkue pelaa luokittelupeleissä tasoaan huonommin helpon finaalivastuksen toivossa.