Vammaisurheilun organisoituminen ja sen historia

Järjestäytynyt vammaisurheilu alkoi Suomessa luontevasti samoihin aikoihin kuin yleinen liikuntatoiminnan organisoituminen ja seuratoiminnan alkaminenkin 1900-luvun alussa. Kuulovammaiset olivat ensimmäinen ryhmä, joka aloitti järjestäytyneen urheilutoiminnan. Alkuvaiheissa suosittuja urheilulajeja olivat yleisurheilu, voimistelu ja hiihto.

Sotainvalidit toiminnan aloittajina

Toisen maailmansodan jälkeen vammaisurheilu levisi Suomessakin, kun talvi- ja jatkosodan aikana vammautuneet sotilaat palasivat siviiliin. Sotainvalidit olivat hyvin oma-aloitteisia järjestäytyneen urheilutoiminnan aloittamisessa, ja he aloittivatkin urheilutoiminnan hieman aikaisemmin kuin siviili-invalidit.

Yhtenä isona tekijänä olivat peruuntuneet Helsingin olympialaiset vuonna 1940. Näiden kisojen järjestäminen oli alkanut jo ennen sotia, minkä johdosta olympiakuume oli saanut suomalaiset valtaansa. Kun olympialaiset jouduttiin sitten sodan takia perumaan, oli kisojen odotus kuitenkin saanut kansalaiset innostumaan urheilusta ja liikunnasta. Tämä innostus säilyi vielä sodan jälkeenkin.Vammaisurheilu oli uutta Suomessa, mutta sotainvalidien järjestäytynyt urheileminen hyväksyttiin yhteiskunnassa helpommin kuin siviili-invalidien. Suomessa invalidien ensimmäinen urheilutapahtuma oli vuoden 1941 Ruotsi-Suomi maaottelumarssi, jossa kilpailtiin lähinnä marssijoiden määrässä. Jokainen marssija toi maalleen pisteen. Pohjimmiltaan kyse oli siis siitä, kumpi maa saa enemmän kävelijöitä liikkeelle.

Tästä muutoksesta alkoi vahva toiminnan kausi sotainvalidien urheilutoiminnassa. Suosituimpia urheilulajeja olivat juoksu, kävely, pyöräily, uinti, jalkapallo, hiihto sekä kenttäurheilu. Siviilivammaisetkin järjestivät ensimmäiset urheilukisansa vuonna 1945, jolloin kilpailtiin hiihdossa ja uinnissa.

Kehitysvammaiset urheilijat mukaan vähitellen

Kehitysvammaisten tilanne oli paljon huonompi pitkään. Ikävä kyllä heitä syrjittiin ja pidettiin toisen luokan kansalaisina vielä 1950-luvullakin. Heidän tilanteensa kuitenkin parani 1960-luvulla, kun vammaisurheilu sai piristysruiskeen, sillä valtio alkoi tukea vammaisurheilua. Veikkaus oli perustettu vuonna 1940. 60-luvulle tultaessa sen voittovarat olivat kasvaneet niin paljon, että niistä riitti jaettavaa erityisesti liikunnalle ja urheilulle. Vammaisurheilu oli luonnollisesti myös tuen saajien joukossa.

Vammaisurheilu tänä päivänä

VAU eli Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta on valtakunnallinen liikunta- ja urheilujärjestö, joka on tarkoitettu niin liikunta-, kehitys- ja näkövammaisille, elinsiirron saaneille kuin dialyysia tarvitsevillekin. VAU:n tehtävänä on neuvoa, konsultoida ja kouluttaa. Sen kautta voi löytää esimerkiksi oman, juuri itselle sopivan seuran tai saada tietoa, mistä voi vuokrata liikuntaan tarvittavia apuvälineitä. VAU myös kouluttaa paikallisyhdistysten liikuntavastaavia, vertaisohjaajia sekä tarjoaa valmentajille ja ohjaajille johdannon vammaisurheiluun ja –liikuntaan.

Suomen Paralympiakomitea taas on Kansainvälisen Paralympiakomitean (IPC) jäsenjärjestö Suomessa, ja se vastaa vammaishuippu-urheilun kehittämisestä ja edunvalvonnasta. Se perustettiin vuonna 1994 Suomen Invalidiliiton, Näkövammaisten Keskusliiton ja Suomen Kehitysvammaisten Liikunnan ja Urheilun toimesta. Suomen Paralympiakomiteaan kuuluvat VAU:n lisäksi lajiliitot, jotka hallinnoivat vammaisurheilijoiden maajoukkueita.

Hieman terminologiaa

Vammaisurheilun piirissä käytetään omaa terminologiaa, josta muutama esimerkki ohessa:

  • Vammaisurheilulajit: Nämä voivat olla muunnelmia vammattomien urheilulajeista, kuten pyörätuolikoripallo ja istumalentopallo. Vaihtoehtoisesti ne voivat olla aivan omia lajejaan, joissa on omat sääntönsä ja välineensä, kuten maalipallo ja boccia.
  • Inkluusio: Tämä tarkoittaa kaikille avointa urheiluseuraa tai toimintaa, jonka toimintatavat, olosuhteet ja ympäristö eivät sulje ketään pois.
  • Luokittelu: Tällä pyritään tasoittamaan erilaisista vammoista johtuvia eroja, jotta kilpailutilanne olisi mahdollisimman mielekäs. Luokittelun tekee vammasta riippuen joko lääkäri, psykologi ja/tai valmentaja.
  • Paralympiaurheilija: Tämä tarkoittaa periaatteessa vammaisurheilijaa, mutta sitä käytetään vain urheilijasta, joka kilpailee paralympialaisissa.